Niinhän siinä kävi, että kaikista hyvistä aikomuksistani huolimatta, laitoin Kördelle eilen viestiä. Ahdistus ja ikävä kävivät niin kovaksi, että en vain malttanut olla hiljaa.

Säälittävää, mutta näin heikko naisihminen voi näköjään olla.

Körde jätti illalla seitsemän viestiä, jotka hän ehti poistaa, ennen kuin pääsin niitä lukemaan. Ainoa viesti, joka jäi jäljelle, oli peukku ja I love you.

Juttelimme tänään vartin puhelimessa, ennen kuin Körden piti lähteä töihin. Pelkkä miehen äänen kuuleminen rauhoitti oloni, ja melkein unohdin parin viikon kärvistelyni.

Körde oli poistanut (salaisen) numeroni eikä ollut löytänyt netistä työnumeroanikaan. Hän olisi halunnut ottaa jo aiemmin yhteyttä. En tiedä, uskonko häntä, mutta ei kai sillä ole väliäkään. Minulle riittää, että hän oli taas muutaman päivän kiehunut raivoissaan ja sitten palannut ikävöimään minua.

Eihän tässä ole mitään järkeä. Tiedän, mihin sekasotkuun olen taas itseni laittamassa. Ei viisikymppinen mies muutu yhtään sen enempää kuin minäkään. Kumpikin jatkaa samaan malliin. Tiedän jo, että seuraava matsi tulee viimeistään toukokuun alussa, kun lähden seuraavalle työkeikalle. Sitten itken taas silmäluomet turvoksiin ja yritän ymmärtää, mihin kaikkeen olen Körden mielestä tällä kertaa syyllistynyt.

Mutta ajatuskin siitä, että pääsen parin viikon päästä Körden iholle. Huokaus. Se ihminen on kuin huumetta.

Tällä rahkalättyohjeella olen lähiaikoina paistanut pikkulättyjä viikonlopun aamupalalle. Omaan annokseeni otan hyvin usein lisäksi vielä sitruunarahkaa.

Pikkasen turhan täysi pannu, mutta munattomat versiotkin onnistuvat paistaa oikein hyvin. Lättypannulla tulis tietty tasakokoisempia ja säntillisemman mallisia, mutta nopeampaa on paistaa kahdella tavallisella pannulla. 

Pääsiäisen aikaan maustoin taikinan appelsiinin kuoriraasteella. Oli hyvän makuisia ihan sellaisenaankin.

Paitsi, että Nasima ei ole yhtään sitoutunut siihen ja se sopimus rikotaan heti valtaan päästyä. Jo ennen oli kaikkien puolueiden sopimat budjetin kehykset liiallista velanottoa estämässä, mutta Sanna Marinin ja Annika Saarikon hallitus rikkoi ne ja aloitti uskomattoman törsäyksen.

Syystalvella demareissa velloi valtava kohu puolueen napamiesten eduskunta- avustajiin kohdistamista seksuaalisista ahdisteluista (vrt Epstein), mutta Tytti Tuppurainen hautasi ne raakaa voimaa ja julkisuutta hyväkseen käyttäen.

Seksirikosten uhreista tehtiin syyllisiä ja heitä uhattiin rangaistuksilla, aivan kuin Kabulin torilla! Oikeassa työelämässä Tytti Tuppuraisen toiminta olisi tiennyt välittömiä potkuja, sekä jopa vuosien vankeusrangaistusta.

Tästä voi tulla vielä hauskaa ajanvietettä meille toisuskoisille, kunhan muutkin demareissa sorretut ja raa`asti vaiennetut uskaltavat astua esiin.

Nyt pitää muistella tapausta Suvi- Anne Siimes, joka erosi aikoinaan Vasemmistoliiton puheenjohtajan virasta. Vielä vassareiden kansanedustajana istuessaan hän kirjoitti Vasemmistoliittoa solvaavan kirjan ja kehotti omia kannattajiaan äänestämään demareita. Itse hän kuitenkin valitsi bemarit ja siirtyi suoraan työnantajien korkeaan virkaan.

Demareissa on paljon häikäilemättömiä naisia, joten kuulevatko he mieluummin Kremlin kellot tai rukouskutsun Kabulin minareeteista (rajalaki), kuin Antti Lintdmanin ympäripyöreät höpinät ja opetetun nyökyttelyn.

Nasima Razmyar on jo julistanut Jihadin Antti Lindtmanille ja Matias Mäkynen sontinut kaukaloonsa! Nämä kapinalliset astuivat julkisuuteen vielä samana päivänä, joten jotain suurempaa on tekeillä!

Onko seuraava pääministerimme Antti Lindtman purskahtanut taas hillittömään itkuun tämän kriisin edessä! Kuten hän itse kertoi tapahtuneen, kun Sanna Marin voitti puolueen puheenjohtajakisan.

Kävin viikolla hammasputsissa. Sain ottaa aika pitkät unet Virpi-tätin luona, kun hampaissa oli paljon putsattavaa. Onneks ei tarvinnut yhtään hammasta ottaa pois. Kieli oli kasvanut nukutuksen aikana, eikä millään meinannut enää mahtua suuhun. Mamma taas tapanba mukaan hermoili minun puolesta, vaikka onhan minut jouduttu nukuttamaan ennenkin niin monet kerrat, eikä Virpi täti edellisellä käyntikerralla löytänyt mitään vikaa minun sydämesta. On nuo mammat kummallisia!

Kovasti väsytti vielä kotonakin. Ilta menikin köllötellessä. Suurin aika mamman sylissä, mutta välillä muuallakin.

Muutaman tunnin kuluttua ilme oli jo vähän pirteämpi ja iltamyöhällä maistui jo kummallekkin ruoka. Davelle omaa ruokaa pieni annos ja mammalle broilerisalaatti.

Seuraavana päivänä oli Dave jo oma itsensä ja valmiina uusiin seikkailuihin.

 Onhan elämässä toki tapahtunut monenlaista kuluneiden vuosien aikana,  kesällä tulee kolmevuotta  mieheni kuolemasta, jäin yksin kotiimme. Paikalle jossa olimme asuneet 60 vuotta, vuoden siinä asuin  lasten perheiden tukemana mutta sitten tuli tilanne eteen, muutanko kylälle lähemmäs palveluita.

Muutin syksyllä -24 rivitaloon  vuokrakolmioon, on kauppa ja posti lähellä, apteekkikin ja sitähän  minunlaiseni tarvii. Jotain palvelua vielä terveysasemalta saa, suurinosa on viety naapurikaupunkiin.  En halua valittaa, vaan kiittää  hyvästä hoidosta  jota olen saanut sairaaloissa, joissa olen joutunut käymään,  Lapset, lähes kaikki, asuvat lähialueilla, pohojanmaalla, ovat tukena ja apuna, kyyditsevät kun tarvetta on ja pääsen käymään  entisessä kodissani heidän kanssaan.

      Sä yksin Jeesus, täytä elämääni. Mua kaiken, kaiken luokses painaa suo.

Ja joka päivä polkuun piirtämääni, Sun pyhä silmäs tutkistellen luo..

     Jos en voi luokses voittajana tulla.Tuon sulle tappioni kuitenkin.

Mä tiedän. onhan haavoihini sulla Parannus täysi. kaikkein armoisin.

    Jos en voi riemuin laulaa kiitoskielin.  Ja ylistellen käydä vastahas.

Sinulle murheen voinhan itkumielin  Vuodattaa, kerjäten sun katsettas.

    Jos en voi  nostaa kirkkauutees suureen  Mun synnin saastuneita kasvojain.

Niin saanhan, Jeesus, jalkojesi juureen, Vajota tyhjänä  ja tahroissain! 

Jospa osaisimme  heittää huolet huomisesta hänen kannettavakseen,  päivä vain ja hetki kerrallaan eteenpäin.